2. Mikä edellä käsitellyistä ihmiskäsityksistä tavoittaa parhaiten sen, mikä / kuka katsot olevasi? Ellei mikään niistä, niin selitä, millainen ihmiskäsitys tavoittaa parhaiten sen, mikä / kuka sinä olet?
EMOTIVISMI ja INTUITIONISMI
Aion tarkastella tässä kahta naturalismin haaraa EMOTIVISMI ja INTUITIONISMI (jos oikein ymmärsin, ne kuuluvat naturalismiin). Luin EMOTIVISMIn selityksen (Filosofisen etiikan suuntaus, jonka mukaan henkilö toimii oikein, jos hän seuraa valinnoissaan tunteitaan. Emotionisti perustelee tekonsa sillä, että jotkin asiat tuntuvat oikeilta) ja minulta heti heräsi kiinnostus, koska luulisin kuuluvani emotivistien ryhmään.
Oma näkökulmani on sellainen, että ihan syntymästään asti ihmisella on emotioita. Esim. kun pieni vauva opettelee hymyilemään, kukaan ei sano sille, että hymyily on oikein ja että sen pitää oppia hymyilemään, vauva aistii sen itse, se tuntuu oikealta. Myöhemmässä vaiheessa vauvalle sanotaan mitä on oikein ja mitä väärin. Tarkastellaan tarhaikäistä lasta leikkimässä päiväkodissa. Hän hakeutuu leikkimään muiden joukkoon, koska hänestä se tuntuu oikealta, ei vaan koska joku on sanonut hänelle niin. Lapsena vanhemmat opettaa eron oikean ja väärän välillä. Mutta myöhemmässä vaiheessa, teini-iässä esimerkiksi, aikuiset eivät välttämättä sano enää kaikkia asioita, nuori tavallaan oppii elämään itse, oman päänsä sisällä olevien ohjeiden mukaan. Voin sanoa sen omasta kokemuksesta, että monia asioita tiesin jo ennen, kun joku selitti ne minulle. Mikä taas viittaa siihen, että aivoissa on valmiiksi tehty moraali. Esim. Monet lapset pelkäävät pimeyttä, ilman että joku on sanonut niille, että pimeässä asuu mörköjä. He aistivat itse, että pimeydessä voi vaikkapa tapahtua jotain pahaa, joten on pelottavaa. Tai toinen esimerkki (joka ei tosin liity aikaisempaan) : useilla ihmisillä on valmiiksi hyvä tilannetaju. Esim. kun menen itse työhaastatteluun, tiedän tarkalleen minkä vaikutelman minun pitäisi antaa itsestäni ja miten tulisi käyttäytyä, tiesin sen jo ennen, kun joku on opettanut minulle.
Tällä kaikella haluan tehdä oman kantani selväksi, olen, siis, emotivistien ja intuitionistien puolella täysin.
EMOTIVISMI ja INTUITIONISMI
Aion tarkastella tässä kahta naturalismin haaraa EMOTIVISMI ja INTUITIONISMI (jos oikein ymmärsin, ne kuuluvat naturalismiin). Luin EMOTIVISMIn selityksen (Filosofisen etiikan suuntaus, jonka mukaan henkilö toimii oikein, jos hän seuraa valinnoissaan tunteitaan. Emotionisti perustelee tekonsa sillä, että jotkin asiat tuntuvat oikeilta) ja minulta heti heräsi kiinnostus, koska luulisin kuuluvani emotivistien ryhmään.
Oma näkökulmani on sellainen, että ihan syntymästään asti ihmisella on emotioita. Esim. kun pieni vauva opettelee hymyilemään, kukaan ei sano sille, että hymyily on oikein ja että sen pitää oppia hymyilemään, vauva aistii sen itse, se tuntuu oikealta. Myöhemmässä vaiheessa vauvalle sanotaan mitä on oikein ja mitä väärin. Tarkastellaan tarhaikäistä lasta leikkimässä päiväkodissa. Hän hakeutuu leikkimään muiden joukkoon, koska hänestä se tuntuu oikealta, ei vaan koska joku on sanonut hänelle niin. Lapsena vanhemmat opettaa eron oikean ja väärän välillä. Mutta myöhemmässä vaiheessa, teini-iässä esimerkiksi, aikuiset eivät välttämättä sano enää kaikkia asioita, nuori tavallaan oppii elämään itse, oman päänsä sisällä olevien ohjeiden mukaan. Voin sanoa sen omasta kokemuksesta, että monia asioita tiesin jo ennen, kun joku selitti ne minulle. Mikä taas viittaa siihen, että aivoissa on valmiiksi tehty moraali. Esim. Monet lapset pelkäävät pimeyttä, ilman että joku on sanonut niille, että pimeässä asuu mörköjä. He aistivat itse, että pimeydessä voi vaikkapa tapahtua jotain pahaa, joten on pelottavaa. Tai toinen esimerkki (joka ei tosin liity aikaisempaan) : useilla ihmisillä on valmiiksi hyvä tilannetaju. Esim. kun menen itse työhaastatteluun, tiedän tarkalleen minkä vaikutelman minun pitäisi antaa itsestäni ja miten tulisi käyttäytyä, tiesin sen jo ennen, kun joku on opettanut minulle.
Tällä kaikella haluan tehdä oman kantani selväksi, olen, siis, emotivistien ja intuitionistien puolella täysin.
Hmmm... mietin, että miksi tämä kuulostaa minusta enemmän psykologiselta kuin filosofiselta pohdiskelulta...
VastaaPoistaEmotivismin ydinpointti on siinä, että moraaliväitteet "tappaminen on väärin" viittaavat itse asiassa tunteisiin niin, että em. lause oikeastaan merkitseekin "tappaminen, yäk". Moraaliväitteen ja tunteen samastaminen toisiinsa on kuitenkin monin tavoin ongelmallista... Miten voisimme arvioida sitä, ovatko tunteet oikeita? Tunteet ovat tunteita. Jostakin tuntuu, että tappaminen on oikein. Onko tappaminen silloin oikein? Jos olemme aidosti emotivisteja, kysymys "onko tappaminen vai tappamisesta pidättäytyminen oikein?" merkitsee, "kummasta pidät enemmän tappamisesta vai tappamisesta pidättäytymisestä?" jne. Emotivismin ydin jää minusta tunnistamatta ja käsittelemättä. Toivoisin siis lisää tarkkuutta.